Pelokas, haastava ja arka supikoira autiotalolla

Pulsarin lämpökamera apuna supikoirakuvauksissa

Teksti ja kuvat: Tuomas Heinonen, luontokuvaaja.

Yksi kevään projekteista oli supikoira ja maisemallinen kuva arasta, pelokkaasta, vainotusta vieraslajistamme.

Lopputalven tarkkailu oli vienyt minut yhdelle autiotalolle, missä vaikutti olevan asutusta – ei sisällä vaan välipohjassa ja talon alla maan uumenissa.

Usein aloitan kuvaukset ensin telellä eli tarkkailen kohdetta kauempaa ja näissä kuvauksissa oli mukana Pulsarin Axion2 XG35 lämpökamera. Tämä oli itselleni ensimmäinen projekti, missä pääsin hyödyntämään lämpökameraa tositoimissa.

Pari iltaa istuin, ei onnistunut. Niiden iltojen aikana tuli havaittua, että supikoirat ovat hyvin arkoja eivätkä pakosti tule edes hämärällä ulos. Vaikeampaa kyttäämisestä teki etäisyys, kauhean pitkää linjaa ei kohteelle saa telellä. Lämpökameralla sai kuitenkin kivasti kiinni, että jonkinlainen mahdollisuus voisi olla.

Lämpökamera paljasti, että supikoirat tulivat terassin alle ja tarkkailivat sieltä ympäristöä. Vaikka olin naamioitunut tummiin vaatteisiin sekä edessä oli naamioverkko, jotenkin ne aavistivat, että pihassa on joku.

Jäljet lumessa taas paljastivat mitä reittejä supikoirat käyttävät pihassa, mikä helpotti hieman sijoittumista.

Taktiikan vaihto sekä polttoväli suoraan lyhyemmäksi

Päätin vaihtaa taktiikan suoraan vaiheeseen kaksi ja siitäkin täysin uuteen kuvausmuotoon.

Toin hyvissä ajoin pihalle valovoimaisella 20mm f1.4 optiikalla varustetun Canon R6 kameran ja säädin automaattitarkennuksen päälle. Viereen liikkeentunnistin ohjaamaan kameraa. Kameran naamioin niin ettei kauheasti herätä huomiota, mutta samalla tiedostaen, että iso etulinssi kiinnittää kuitenkin supikoiran huomion.

Kameran sijoittelussa huomioitu mitä reittiä supikoirat todennäköisesti liikkuvat, jos tulevat ulos.

Kyttäyspaikka mäen päälle

Kun kamera tai kamerat olivat asetettu pihalle oli aika siirtyä kyttäyspaikalle. Vieressä on korkea kallio, missä hyviä koloja tehdä asemapaikka.

Viritin kallion koloon makuualustan, koska maa oli kylmä, märkä ja jonain päivinä luminen tai loskainen. Eteen naamioverkko varmuuden vuoksi.

Asetin lämpökameran kallion päälle pienelle jalustalle ja suuntasin sen autiotalon pihaan parittaen sen wifillä vanhaan kännykkääni, mille oli taas teline mukana monitoriksi.

Näin pääsin seuraamaan täysin näkösuojasta piha-aluetta ja mahdollista liikettä siellä. Piha-alueen poikki menee muutama polku, joissa satunnaisia koiranulkoiluttajia kulkee. Heidän takia halusin pitää ehdottomasti jatkuvan hallinnan pihassa olevaan kamerakalustoon.

Pulsarin kamerassa on mahdollista laittaa liikkeentunnistuksen hälytys päälle eli kun kuva-alalla tapahtuu lämpömuutoksia niin kamera hälyttää kännykässä äänellä tai värinällä. Tätä käytin myös jonain iltoina, niin ei tarvinnut olla yhtään hereillä poterossa. Lämpökameran iso akku kesti hyvin illan, haastetta tuli enemmän kännykän akun kestosta livekuvaa katsoessa pitkään.

Liikettä

Lähes pimeällä supikoirat tulivat esiin, tämä oli toinen ilta kolmesta, mitä käytin tähän taktiikkaan ja ainoa, missä onnistuin saamaan edes muutaman kuvan.

Tämä oli yksi hankalimmista kuvausprojekteistani tänä vuonna, mutta onneksi jotain tarttui tarinan ja kokemuksen lisäksi. Tässä jäi vielä paljon parannettavaa kuvien suhteen.

Lämpökameran kuvaa kylmästä pihasta

Videota lämpökameralla kuvattuna eri tarkkailutilanteista

Yhden illan onnistumisen kuvia

Ei niitä montaa tullut varsinkaan vaivaan nähden.

Teksti ja kuvat: Tuomas Heinonen, luontokuvaaja.