Villisika Suomessa – miksi villisika kannan hallinta on nyt tärkeämpää kuin koskaan

Villisika on Suomessa metsästäjiä kiinnostava ja nopeasti lisääntynyt riistaeläin. Se on sopeutunut hyvin Suomen olosuhteisiin, ja erityisesti Kaakkois-Suomessa villisikoja tavataan paikoin runsaasti. Samalla villisikaan liittyy tällä hetkellä Suomessa aivan uudenlainen vastuu: afrikkalaisen sikaruton eli ASF:n leviämisen ehkäiseminen.

Kesällä 2026 tilanne muuttui merkittävästi, kun afrikkalainen sikarutto todettiin ensimmäisen kerran Suomessa luonnonvaraisissa villisioissa Kaakkois-Suomessa. Ensimmäiset löydökset tehtiin Virolahdella.

Villisian metsästys ei siis ole pelkästään metsästystä. Oikein toteutettuna se on myös tärkeä osa riistanhoitoa ja eläintautien torjuntaa.

Villisika on Suomessa vakiintunut riistaeläin

Villisika on levinnyt Suomessa erityisesti eteläiseen ja kaakkoiseen Suomeen. Laji on erittäin sopeutumiskykyinen ja lisääntyy tehokkaasti hyvissä olosuhteissa. Myös Etelä-Pohjanmaalla alkaa olla merkittävä villisikakanta.

Villisikojen määrän kasvu ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Suuri kanta voi aiheuttaa vahinkoja esimerkiksi pelloilla ja nurmialueilla. Lisäksi villisikojen liikkuminen lisää riskiä sille, että mahdollinen eläintauti pääsee leviämään uusille alueille Suomessa.

Siksi villisikakannan pitäminen kohtuullisella tasolla on tärkeää.

Oma villisikajahtini Imatran seudulla

Olen itse päässyt metsästämään villisikaa Kaakkois-Suomessa Imatran seudulla. Jahti oli minulle erityinen, sillä kyseessä oli ensimmäinen henkilökohtaisesti saamani villisika Kaakkois-Suomesta.

Jahtiin lähdettiin keskikesällä ja tällä kertaa käytössä oli puuständi. Ensimmäisellä jahtireissulla onnistumista ei vielä tullut, mutta kolmannella kerralla tapahtui.

Passipaikalta avautui näkymä alueelle, jossa villisikoja liikkui. Lopulta paikalle ilmestyi kokonainen lauma – parhaimmillaan nähtävissä oli noin 20–30 villisikaa. Mukana oli paljon porsaita ja arviolta noin 15 isompaa ylivuotista.

Tilanne oli vaikuttava. Kun villisikoja näkee luonnossa tuollaisen määrän samassa paikassa, ymmärtää hyvin, kuinka nopeasti paikallinen kanta voi kasvaa, jos lisääntymistä ei saada pidettyä kurissa. Tärkeää on myös pitää ne alueella ruokintojen avulla.

Kolmas jahtikerta toi lopulta onnistumisen. Minulle tämä oli merkittävä metsästyskokemus, mutta samalla jahti muistutti konkreettisesti siitä, miksi villisikakannan hallinnalla on Suomessa nykyään niin suuri merkitys.

Pulsar-lämpökamera on tärkeä apuväline villisikajahdissa

Villisian metsästyksessä lämpökamerasta on erityisen paljon hyötyä. Villisiat liikkuvat aktiivisesti usein hämärässä ja pimeässä, jolloin niiden havaitseminen tavallisella optiikalla voi olla huomattavasti vaikeampaa.

Olen itse käyttänyt villisikajahdeissa Pulsarin lämpökameroita, ja niiden suurin hyöty on eläinten havaitsemisessa ja tilanteen seuraamisessa. Lämpökuvalla villisika erottuu ympäristöstään lämpöjälkensä ansiosta, vaikka valaistus olisi heikko tai eläin liikkuisi esimerkiksi kasvillisuuden seassa.

Lämpökamera auttaa esimerkiksi:

• havaitsemaan pellolla tai metsässä liikkuvat villisiat aikaisemmin

• seuraamaan eläinten liikkumista pimeässä

• arvioimaan lauman kokoa

• tarkkailemaan eläinten käyttäytymistä ilman jatkuvaa valaisemista

• löytämään alueelta lämpöjälkiä ja liikkuvia eläimiä

• seuraamaan metsästystilannetta turvallisesti ja rauhallisesti.

Erityisen hyödylliseksi lämpökameran tekee se, että metsästäjän ei tarvitse jatkuvasti käyttää näkyvää valoa eläinten löytämiseen. Tämä mahdollistaa eläinten luonnollisemman tarkkailun ja antaa metsästäjälle enemmän aikaa arvioida tilannetta.

Pulsarin lämpökameroissa käytetään ranskalaisen Lynredin lämpökuvakennoja, ja Pulsarin tuotteet valmistetaan Euroopassa, Liettuan ja Latvian tehtailla.

Lämpökamera ei kuitenkaan korvaa metsästäjän vastuuta eläimen tunnistamisesta. Ennen mahdollista riistalaukausta eläin on aina tunnistettava varmasti ja metsästettävä voimassa olevien sääntöjen sekä turvallisuusohjeiden mukaisesti.

Oman Imatran jahtini yhteydessä lämpökuvaus antoi myös hyvän käsityksen siitä, kuinka paljon villisikoja alueella todella liikkui. Kun lämpökuvassa näkyy samanaikaisesti suuri määrä eläimiä, tilanteen kokonaisuus hahmottuu aivan eri tavalla kuin yksittäisiä eläimiä tarkkailemalla.

Afrikkalainen sikarutto muutti tilanteen Suomessa

Afrikkalainen sikarutto eli ASF (African Swine Fever) on sikojen ja villisikojen vakava virustauti. Se voi aiheuttaa sairastuneissa eläimissä erittäin korkean kuolleisuuden, mutta ASF ei tartu ihmiseen.

Suomessa tautia ei todettu luonnonvaraisissa villisioissa ennen vuotta 2026. Heinäkuussa 2026 Kaakkois-Suomesta löytyi kuitenkin ensimmäinen suomalainen tautitapaus. Tämän jälkeen alueelle perustettiin tartuntavyöhyke ja taudin leviämisen estämiseksi käynnistettiin laajoja torjuntatoimia.

Tilanne on edelleen ajankohtainen. Elokuussa 2026 Ruokavirasto laajensi Kaakkois-Suomen tartuntavyöhykkeen sisällä olevaa ydinaluetta, kun tutkimuksissa todettiin uusia tartuntoja villisioissa.

Tämä tekee villisikakannan hallinnasta entistä tärkeämpää.

Miksi villisikakantaa pitää pitää aisoissa?

Yksi tärkeimmistä syistä on yksinkertainen: mitä enemmän villisikoja alueella on, sitä enemmän eläimiä voi osallistua taudin leviämiseen.

ASF voi levitä villisikojen välillä esimerkiksi suorassa kontaktissa ja eritteiden välityksellä. Lisäksi virus voi kulkeutua ihmisten mukana esimerkiksi saastuneen lihan, lihatuotteiden, metsästysvarusteiden, vaatteiden tai muiden välineiden välityksellä.

Villisikojen suuri määrä voi vaikeuttaa myös taudin hallintaa. Jos tauti pääsee leviämään laajalle villisikapopulaatiossa, tartunnan saaneiden eläinten löytämisestä ja taudin rajoittamisesta tulee huomattavasti haastavampaa.

Tässä metsästäjillä on erittäin tärkeä rooli.

Metsästäjä on tärkeä osa sikaruton torjuntaa

Villisian metsästys on yksi keino pitää kanta hallinnassa. Samalla metsästäjät ovat tärkeässä asemassa taudin seurannassa.

Ruokavirasto pyytää metsästäjiä lähettämään näytteitä Suomessa metsästetyistä villisioista eläintautien seurantatutkimuksiin. Myös kuolleena löydetyistä tai sairaalta vaikuttavista villisioista tulee ilmoittaa nopeasti viranomaisille.

Tämä on tärkeää, koska mitä nopeammin mahdolliset uudet tartunnat havaitaan, sitä nopeammin torjuntatoimet voidaan aloittaa.

Metsästäjän vastuulla on myös huolehtia hyvästä hygieniasta. Metsästysvarusteet, vaatteet, saappaat ja koiran varusteet tulee puhdistaa ja tarvittaessa desinfioida asianmukaisesti, etenkin jos liikutaan alueilla, joilla ASF-riski on olemassa.

Villisika on hieno riistaeläin – mutta sen metsästykseen liittyy nyt erityinen vastuu

Villisian metsästys on yksi suomalaisen metsästyksen mielenkiintoisimmista muodoista. Suuri eläin, arvaamaton käyttäytyminen ja usein vaativa maasto tekevät jahdista erilaisen kokemuksen.

Oma villisikajahtini Imatran seudulla jäi mieleen juuri näistä syistä. Kun passipaikalta näkee kerralla kymmeniä villisikoja, luonnossa tapahtuvan lisääntymisen mittakaava tulee hyvin konkreettisesti esille.

Samalla metsästys muistuttaa siitä, että riistanhoidossa pitää ajatella myös tulevaisuutta.

Tavoitteena ei ole hävittää villisikaa Suomesta. Tavoitteena on pitää kanta hallittuna, estää sen voimakas kasvu ja ennen kaikkea pienentää afrikkalaisen sikaruton leviämisen riskiä.

Nyt tarvitaan vastuullista metsästystä ja yhteistyötä

Afrikkalaisen sikaruton torjunta ei ole yhden tahon tehtävä. Siihen tarvitaan viranomaisia, metsästäjiä, maanomistajia, sikatiloja ja kaikkia luonnossa liikkuvia.

Metsästäjän kannalta tärkeimmät asiat ovat:

• villisikakannan pitäminen hallittuna

• metsästysalueiden ja ajankohtaisten rajoitusten seuraaminen

• sairaiden tai kuolleiden villisikojen ilmoittaminen

• näytteiden lähettäminen metsästetyistä villisioista ohjeiden mukaisesti

• metsästysvarusteiden huolellinen puhdistaminen ja desinfiointi

• villisianlihan ja metsästysmuistojen siirtämiseen liittyvien rajoitusten noudattaminen.

Ruokaviraston mukaan ASF-virus on hyvin kestävä ja voi säilyä esimerkiksi lihassa, ruhossa ja ympäristössä pitkään. Siksi pienilläkin varotoimilla on merkitystä.

Villisikajahti on myös luonnon ja suomalaisen maatalouden suojelemista

Kun seuraavan kerran lähden villisikajahtiin, katson asiaa hieman eri näkökulmasta kuin ennen.

Villisian metsästys on hieno metsästyskokemus, mutta samalla sillä voi olla merkittävä rooli suomalaisen luonnon, riistakantojen ja sikatalouden suojelemisessa.

Kaakkois-Suomen tämänhetkinen ASF-tilanne osoittaa, ettei kyse ole enää vain teoreettisesta riskistä. Afrikkalainen sikarutto on nyt Suomessa ja sen leviämisen estäminen on meidän kaikkien yhteinen asia.

Siksi villisikakannan hallinta on tärkeämpää kuin koskaan.

Vastuullinen villisian metsästys on osa suomalaisen riistanhoidon ja eläintautien torjunnan kokonaisuutta.